Make Kähkönen Vuonon toisella puolen

1463 päivää

  • Utøyan edusta 22.7.2011. Kuva: Paal Sørensen
    Utøyan edusta 22.7.2011. Kuva: Paal Sørensen

Neljä vuotta ja kaksi päivää.

 

Niin kauan ehtivät Oslon ja Utøyan terrori-iskuissa menehtyneiden ruumiit levätä ja painua unholaan, kunnes kansanedustaja Olli Immonen päätti vuosipäivän kynnyksellä ryhtyä kansallismieliseksi oikein urakalla ja julkaista taistelujulistuksensa, joka kuulosti pelottavan paljon siltä kuin se olisi kopioitu suoraan kyseisen massamurhan suorittaneen manifestista. Eikä aikaakaan kun hän itse ryhtyi puolustamaan sananvapauttaan, toivottaen joillekin kritiikkiä esittäneille menolipun pois Suomesta. Ironista.

 

Vaikka asiaa onkin käsitelty jo lähes jokaiselta kantilta, itseäni tässä hätkähdyttää lähinnä se täysi sananvastuun loistaminen poissaolollaan sekä sen lähimenneisyyden painaminen villaisella, jonka tulisi jotain merkitä - ja joka valtaosalle Utøyan tragedian läpikäyneistä sitä edelleen tekee.

 

Itseltäni ei nimittäin heru lainkaan ymmärrystä sellaista sananvapauden käyttöä kohtaan, joka toisaalta sylkee henkensä jo menettäneiden muiston päälle, eikä sitä heru liiemmin myöskään niille selkääntaputtelijoille joiden mielestä Immosten kaltaisten ulostulot ovat rehtiä ja jämptiä puhetta. Vai onko jollain järkeenkäypää selitystä sille, kuinka jämptiä on julkaista epämääräisiä, viholliskuvia maalailevia kirjoituksia joissa jätetään määrittelemättä sekä vihollinen että taistelun luonne? Jos ne halutaan jättää hämärän peittoon tarkoituksellisesti, jää meidän muiden valitettavaksi tehtäväksi arvuutella ovatko vihollisia kaikki eri mieltä olevat tai mitä heille haluttaisiin tapahtuvan. Halutaanko heidät vain pois silmistä ja pois mielestä, vai halutaanko heidätkin kylmätä sen kummempia kyselemättä - samaan tapaan kuin ne 77 Norjan työväenpuolueen nuorisojäsentä ja poliittiseen virkajohtoon kuuluvaa?

 

Jotkut ovatkin tarttuneet tilaisuuteen ja nähneet Immosen breivikmäisenä hahmona - jotkut taas todenneet, että tuskin Immonen itse tarttuu aseeseen. Sen valossa, kuinka Breivik itse myönsi kopioineensa yli puolet manifestistaan muista lähteistä ei kyse ole siitä, onko kansanedustaja valmis tarttumaan aseeseen ja murhaamaan ihmisiä, vaan ennemminkin siitä kuinka on olemassa jo kerran Pohjoismaita vastaan toteutunut uhkakuva siitä, miten juuri tämänkaltaiset kirjoitukset toimivat polttoaineena muille terroritekojaan toteuttaville. Se on paljon vakavammin otettava asia kuin se, millaisia aatteita kukin kannattaa tai pitäisikö niiden tulla kenellekään yllätyksenä.

 

Vai kuinka monelta meni ohi se, että samoihin aikoihin kun kansanedustajamme kirjoittaa tällaisia julistuksia pitkin sosiaalista mediaa, on sisäministerillemme lähetetty sosiaalisessa mediassakin levinnyt, Suomen pakolaispolitiikkaa kritisoiva tappouhkaus jossa nimimerkki Murhaajanne toteaa, kuinka "minun on pakko tulla ampumaan teidät ... JOS mielipiteenne [pakolaisasioissa] eivät muutu parempaan suuntaan"?

 

Kuitatkaa siis te, Immosen kannattajat, tämä koko episodi millä tahansa suoraselkäisyydellä haluatte. Parhaimmassa tapauksessa hänen fantasiansa eivät palaa kolkuttelemaan kenenkään omaatuntoa, eikä seuraavaa omaa agendaansa toteuttavan ruumiillistumaa tule uudestaan. Tämänkaltaisella sananvapauteen verhotulla agitaatiolla on vain vaikea ajatella, ettei niin lopulta kävisi. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat